Eilen oli isän syntymäpäivät ja perinteisesti menimme koko pesue kahvittelemaan. Tarjolla oli  karjalanpiirakoita ja munavoita, joiden seuraksi äitini oli paistanut kinkun :) Niin, siis aivan oikean _kinkun_ vaikka onkin heinäkuu. Kinkku oli kylläkin tarjolla nyt vähän aikataulusta myöhässä, koska yleensä se paistuu juhannukseksi...

Kesäkinkku on yksi perheeni omituisista traditioista ja myös kesätortut kuuluvat juhlapöytään yleensä juhannuksena, nyt siis isäni syntymäpäivillä.

Olemme omassa taloudessa olleet kesäkuun ajan vähähiilarisella ruokavaliolla, mutta yhteistuumin päätimme juhlissa luopua hiilareiden laskemisesta ja nauttia pöydän tarjoiluista täysin sydämin (ja vatsoin).

 Söin vaivaiset KOLME piirakkaa, viipaleet kinkkua niiden päälle ja tietysti munavoita siihen väliin kruunaten mättöherkuttelun lämpöisellä luumutortulla. Maistui taivaallisen hyvälle!!

Kuinkas sitten kävikään?

Minulle tuli kammottavan huono olo, vatsaani koski, oksetti ja heikotti - läksimme kotiin vähän vauhdikkaasti ja tainnuin sängynpohjalle vessan kautta. Nukuin huonosti ja heräsin edelleen huonovointisena.
Vatsa on ollut kipeänä koko samperin päivän ja olo vaihtelee siedettävästä kammottavaan.

Ahneella on paskanen loppu, johan se vanha sananlaskukin sanoo niin.