Anteeksiantamista olen pohdiskellut nyt pari päivää varsin aktiivisesti, enkä ole tullut hullua hurskaammaksi vaikka miten asiaa pyörittelen.

Kaksi minulle tärkeää ihmistä petti minut muutama vuosi sitten, molemmille olen "antanut anteeksi", mutta toisen heistä olen sulkenut pois elämästäni ja toista en.
Enkö siis olekaan anteeksiantanut tälle toiselle?

Koen jollakinlailla loukkaavammaksi tämän toisen ihmisen teon, koska hänet olen tuntenut pienestä pitäen ja hän on kuulunut elämääni "aina". Mutta eikös  kauemmin kestäneen ystävyyden pitäisi vaikuttaa juuri päinvastoin - niin että hänelle antaisin sydämestäni anteeksi helpommin?
Jostain syystä näin ei vain ole käynyt.

Miksikös tätä mietin? No sain tältä ihmiseltä vuosien hiljaisuuden jälkeen eilen viestin, jossa hän ehdottaa tapaamista ja vastasin hänelle OK. Nyt sitten pähkäilen, josko osaan olla enää hänen seurassaan ja mitä puhumme? PItäisikö perua koko juttu?