Mies ihmetteli aamulla ennen kuutta, että miksi herään niin aikaisin vaikkei tarvitse töihin nousta.

Höh - miten töihinmenemättömyys ja aikainen herääminen liittyvät toisiinsa? Minusta on ihana herätä hiljaiseen taloon, keittää kahvit ja istua keittiön ikkunan ääressä kun aamu avautuu. Tänä aamuna oli todella kaunista, kun viimeinkin lumimassat alkavat sulaa ja usvaa leijuu pitkin kinoksia.

Energiapuuskassa raivasin loppuun työhuoneen kirjahyllyn ja silmää ilahdutti, että hyllyssä on nyt yksi kokonainen TYHJÄ hylly! Kyllähän se siitä täyttyy, mutta se tyhjä hylly aivankuin todisti konkreettisesti, että raivattu on ihan tosissaan :D

Kaivoin esille myös pääsiäiskoristeet, joita tänä vuonna varsin hillitysti asettelin esille. En edes vaihtanut kevätverhoja, niinkuin yleensä teen ennen pääsiäistä.
Olenko kadottanut lapsen sisältäni?? Lohdutan itseäni, että nyt  on elossa niin paljon kaikkea muuta, että vähän jää juhlavouhkaaminen vähemmälle.

Keltaista ja oranssia on kyllä hiipinyt sinne-tänne ilman pääsiäistäkin - keväisin tunnen oikeasti _fyysistä_ tarvetta kirkkaan keltaiseen ja oranssiin ja väri hiipii niin kotiin kuin vaatteisiinkin. Pidän kirkasvärisiä vaatteita kyllä läpi vuoden, mutta maalis-huhtikuulle asettuu oikea kelta-oranssiräjähdys, tuntuu että näitä värejä ei voi olla liikaa.
Jopa hiukseni saavat kevääksi ja kesäksi kirkkaimman mahdollisen oranssin, mitä kaupanhyllyiltä löytyy. Syksyllä ja talvella saavat kutrit olla omillaan, mitä nyt harmaita ohimoita silloin tällöin sävyttelen aavistuksella ambraa.

Mitähän sitä kehittäisi pitkän viikonlopun ruokalistalle. Kauppalistassa lukee tässä vaiheessa vasta sirkkoja ja pinkkejä Mortti-liskolle. Kaipa sitä pitää nyt alkaa keskittymään ihmistenkin ravintotarpeisiin.