tänä pääsiäisenä ei sitten rairuohot viheriö. Kaappeja siivotessa löysin pari pussia ruohonsiemeniä ja näin "irtisanottuna" päätin olla säästäväinen ja tietenkin kylvää pussit itämään, vaikka pussinkyljessä olikin päivämäärä viime vuosikymmeneltä "Kyllähän ne nyt lähtee kasvamaan..."

Eipä lähteneet.

Hienot ruohokorit huutavat mustana (laitoin oikein oikeaa multaa noille samperin siemenille) ja eivät todellakaan ole mikään silmänilo. Teinit nauraa käkättävät ja mieskin vähän leukailee. Joopajoo, kaikkien viherpeukaloiden äiti olen.

Onneksi ei pääsiäisiloni ole kiinni muutamasta ruohotupsusta :)

Tänään olisi tarkoitus laittaa kevään viimeiset tulet uuniin ja tuupata muutama lohifile sitten kypsymään sinne.
Sinänsä tulta olisi voinut varmaan lämpötilan puolesta polttaa vielä moneen otteeseen, mutta kun nyt kävi niin, että puut loppuivat. Ihan tyystin. Liiterissä on enään tuon kassillisen jälkeen sahanpurua ja roskia, eikä niillä tuo uunimöhkäle lämpiä laisinkaan.

Tilattiin nimittäin syksyllä EDULLISESTI klapeja, oikein määrämittaisena ja kotiin kuljetettuna, myyjinä oli kaksi alan opiskelijapoikaa ja oikein mukavia hemmoja olivatkin.
Mutta.
Ensimmäistä uunillista poltettaessa ilmeni, että klapit eivät olleet kuivia. Liekö pojat suoraan metsästä pilkkoivat ja myivät. Kun kuivalla klapilla vuolukiviuunimme (2800kg) lämpiää kahdella pesällisellä vuorokaudeksi, saimme noita märkiä polttaa tuplaten. Joskin termi polttamisen sijaan lienee olisi paremminkin keittää, sellainen sihinä uunista kuului ja klapin päästä tiputti vesipisaroita..
Joten lopputuloksena on tämä puiden loppuminen "kesken kauden".