Huh, tulipas suurensuuri tuosta otsikkokuvasta, mutta egopullistelu sallittakoon näin ensiriveillä?

Miksi nimesin blogini niin kuin nimesin? Toivottavasti se ei kuulosta kenestäkään negatiiviselta lausahdukselta, koska tämä ei ole ajatuksen henki ja tarkoitus.

Minä vain taidan olla juuri sellainen, ei ihan muottiin mahtuva enkä sitä edes halua. Jos oikein rehelliseksi repeän, niin päinvastoin, pyrinkin kehittämään itsessäni juuri niitä syntymälahjaksi saamiani piirteitä, mitkä hieman hiertävät tasaisen tien kulkijoiden hipiöitä.

Toki minunkin särmäni ovat hioutuneet ja joistain kohtaa oikein siloisia ja kiiltäviä ovat, istun kyllä joukkoon, jos niin vain tahdon - ainakin siihen saakka kun avaan suuni ja möläytän joko yhtään ajattelematta tai syvällisesti harkiten jotain sopimatonta.

Elän avoliitossa jo yhdeksättätoista vuotta, minulla on "kaksi ihanaa lasta", 17 vuotias tytär ja 15 vuotias poika. Idyllisesti asumme omakotitalossa keskikokoisen kaupungin reunamalla, pihassa kasvaa kaksi omenapuuta, marjapensaita ja muita puskia ja kukkasia ja tietysti meillä on biojäteastia sekä komposteja, olemmehan "tiedostavia ja ekohenkisiä".

Ulkoisesti siis täydellinen esikaupunkiperhe, eikös??